image1

Suomisnäpin oma filosofi.

AAVEKAUPUNGIN LÄKSIÄISET

Viimeiset mutkat Uudessa-Seelannissa tehtiin Mt. Cookille ja kristuksenkirkolle Christchurchiin. Mukaan otettiin meidän brittivahvistus Kyle, johon tutustuttiin jo Fidzillä sekä sovittin treffit Queenstowniin. Mt. Cook on Uuden-Seelannin korkein jäävuori, jonka ympäriltä löytyy myös kristallin kirkkaita järviä. Tai ainakin kuvien mukaan niitä järviä on ollut useampiakin. Kuuma ja kuiva kesä oli tehnyt tepposet Mt. Cookissakin ja "kuuluisat" siniset järvet olivat kuivaneet kuiviin. Jäljellä oli enää kasa kiviä. Hostellin vastaanotossahan tästä ei ollut mainintaa, joten mukaan otetuilla uikkareilla ei tällä kertaa ollut käyttöä.

Christchurch tunnetaan reppureissaajien kesken aavekaupunkina. Kaupunkia murjoi 2 vuotta sitten maanjäristykset, jotka tuhosivat ydinkeskustan. 3x8 korttelin alue oli eristettynä ja tiesulkuja oli ympäriinsä. Navigaattori huuti huolella "etsii uudelleen" kun yritimme löytää majapaikallemme. Järistysalueella on vielä reilu sata rakennusta, jotka odottavat purkuaan. Työt etenevät hitaamman oloisesti kirkolla. Christchurchiläiset eivät kuitenkaan ole lannistuneet vaan ovat puskenneet kovasti eteenpäin. Konttiyrittäjän mieltä lämmitti nähdä miten kaupungin ydinkeskustaan oli rakennettu kokonaisvaltainen konttikauppakeskus, joka oli Lontoon Boxparkia huomattavasti isompi ja monipuolisempi. Jokaisen alamäen jälkeen tulee aina ylämäki, niin Christchurchissäkin uskotaan.

Viimeiset päivät Uudessa-Seelannissa olivat niin kelien kuin mielenkin mukaan kostean harmaat. 8 viikon yhteinen reissu huipentui yhteiseen illalliseen, brittipojun ennen aikaisiin synttäreihin sekä jäähyväisiin. Yksitellen saatettiin porukkaa lentokenttäbussiin haikein mielien. Täytyy sanoa, että aikamoinen taival sitä tultiin. Vielä tätäkin kautta iso ja lämmin kiitos kaikille mukana olleille. Osuuskunnan syyskokousta jo odotellessa!

Christchurch ja YHA -hostellit saivat arvoisensa päätöksen kun tuplabuukkauksen seurauksena päädyin nukkumaan hostellin olohuoneen sohvalle. Onneksi yksin ei tarvinut olla, sillä viereisen sohvan jakoi viehättävä 80-vuotias rouva.

Jaa tää juttu:

Kysy tai kommentoi. Jutellaan.

0 kommenttia: