image1

Suomisnäpin oma filosofi.

GOOD THINGS KEEP ON COMING

Kristallinkirkas merivesi. Jäätiköt. Vuoristot ja vuonot. Viidakot. Suurkaupunkien modernit infrastruktuurit. Vain aavikko puuttui enää listalta. Uudessa-Seelannissa olisi ollut mahdollisuus päästä sandbordaamaan hiekkadyyneille mutta aika ei enää riittänyt siihen. Samoin Perussa olisi ollut oivat puitteet tähän mutta kalliin lentolipun takia karsimme Perun pois. Vielä viimeisinä päivinä Vietnam pääsi yllättämään minut. Britti oli tehnyt kotiläksynsä ja tiesi, että Mui Ne:sta löytyy hiekka-aavikko. Wadapp! Sandboardaamaan emme päässeet mutta maisemat olivat kaikkea muuta mitä koko Vietnam piti sisällään. Hiekka lämmitti jalkapohjia jo 7 aamulla. Tuulenpuuskat puhalsivat hiekkaa iholle. Silmin kantamattomiin jatkuva hiekka-aavikko ja hiljaisuus pysäytti jälleen miettimään asioita. Mihin tämä kaikki johtaa? Mihin olen matkalla?


Mui Ne:ssa jaomme huoneen 5 muun reissaan kanssa. Tietyn ajan kun on reissanut, turtuu tutustumaan uusiin ihmisiin. Keskustelut toistavat pitkälti samaa rataa. Small talk on helppoa mutta syvällisempään keskusteluun harvoin päästään. En tiedä mitä Mui Ne:n illassa tapahtui mutta olimme sattumalta koko dormi samassa ravintolassa nauttimassa iltaa. Iltaa ilman väkinäistä small talkia. Ilman reissureittien ihmettelyä. Olimme vain kuin vanhat ystävät konsonaan. 

Vietnamin pääte-etappi oli minulle Ho Chi Minh city, joka tunnetaan myös Saigonina. Vietnamin sota -museo oli prioriteettilistalla numero 1. Museo todisti sen, että ihminen pystyy mihin tahansa jos vain haluaa. Ihmisolento pystyy olemaan niin fiksu kuin haluaa, niin julma kuin haluaa. Ahne. Vietnam on toiminut silkkana leikkikenttänä. Aikuisten ihmisten leikkikenttänä. Julmaa. Kyllä pienen miehen usko ihmiskuntaa ja inhimillisyyttä kohtaan horjui museovierailun jälkeen. Onkin ihailtavaa kuinka vietnamilaiset ovat nousseet sodan jälkeen ja jatkaneet positiivisella elämänasenteella, ilman suurempaa katkeruutta. Maailma oli heidän puolellaan.

12 päivää Vietnamia sai arvoisensa päätöksen viinipullon äärellä. Naurua, iloa, rakkautta ja lämpöä. Mutta samalla myös haikeutta ja luopumista. Oli aika aloittaa kotimatka. 

Jaa tää juttu:

Kysy tai kommentoi. Jutellaan.

0 kommenttia: