image1

Suomisnäpin oma filosofi.

WANTED TO RECEIVE ATTENTION FOR MY MUSIC


Kohtasin tänään kymmennittäin vanhoja tuttuja sekä uusia tuttavuuksia vanhassa opinahjossani. Uudet yrittäjänalut muistuttivat minua 4 vuotta sitten: intoa ja seikkailunhalua jokainen puolillaan, ripaus rohkeutta vain ja maailmanvalloitus alkakoon. Parasta päivänannissa oli ehdottomasti nähdä oma kasvutarina ja jakaa omia tarinoita muiden kanssa. Jakaminen on paras keino saada itsekin. Oman tarinan jakaminen henkilökohtaisesti siitä kiinnostuneelle nuorelle oppijalle antoi paljon ajattelimista myös itselleni. Aikamoinen matka on tullut talsittua ja tuntuu kuin kaikki tämä on vasta alkusoittoa elämässä. Erityisesti miettimisen aihetta sain keskustelusta uuden tuttavuuden kanssa. Keskustelumme ydin pyöri suvaitsevaisuuden ympärillä. Kuinka suvaitsevia olemme toisiamme kohtaan? Annammeko taustojen vaikuttaa tapaamme kohdata toisiamme? Ikäväkseni sain tänään kuulla, että taustojen takia uudelle tuttavalleni ei edes anneta mahdollisuutta tulla osaksi jengiä. Mahdollisuutta tulla ystäväksi, liikekumppaniksi, heimon jäseneksi. Surullista, että ihmisenä emme pysty tai halua kohdata toista ihmistä ihmisenä, vaan jonain, minä historia hänet määrittää. Mitä menetämmekään jos kohtaamme elämässämme monia ihmisiä juuri näin? Määritämme ihmisen jo tietynlaiseksi ilman, että annamme tilaisuutta toiselle edes kertoa tarinaansa. Kuinka monen meidän elämä onkaan yhtä pesiksen sopupeliä? Lopputulos on selvillä jo ennen ensimmäistäkään kunnaria. 

Oletko koskaan miettinyt kuinka sinä kohtaat hänet?



Jaa tää juttu:

Kysy tai kommentoi. Jutellaan.

2 kommenttia:

Oh no! kirjoitti...

Hirveän hyvä kirjoitus. :)

Joonas kirjoitti...

hirveästi tuli kyllä ajateltavaa. kiitti !

:)