image1

Suomisnäpin oma filosofi.

I HOLD THESE ARMS AROUND YOU


Nämä ruusut on mun äidille ja ajatus niistä mun isälle. He ovat ansainneet jokaisen niistä! Juhlittiin perjantaina systerin lakkiaisia, jotka veljeni mukaan "tuli puskista". Onnea siskolle, hieno suoritus! Nyt on sitten viimeinenkin Pesonen saanut valkolakin päähänsä ja äiti viidennen lyyran kaulaansa. Tässä vaiheessa onkin hyvä nostaa malja vanhemmilleni, jotka ovat meistä pitäneet huolta viimeiseen asti. Viiden lapsen kasvattaminen ja oman yrityksen pyörittäminen ei varmasti ole ollut sitä hauskinta ja naurattavinta duunia aina. Siihen päälle vielä 90-luvun lama, jolloin muun muassa rakennusalan työttömyysaste nousi hurjiin lukuihin. Vaatteita kerättiin ja kierrätettiin pitkin sukua. Huonekaluja metsästettiin pilkkahintaan ja talvisin toivottiin, että Camry käynnistyisi. Monesta asiasta tingittiin. Sukan varteen laitettiin kaikki ylimääräinen mitä sattui jäämään. Viime vuotisen muuton jäliltä löysimme talomme vintiltä paljon aarteita, joita oli säästetty pahan päivän varalle. Lautoja ja nauloja, tiiliskiviä, sängynpäätyjä, kippoja, kuppeja, pihakalusteita ja mitä vain pystyy kuvittelemaan. Vaikka varmasti usko tuolloin oli moneen kertaan koetuksella niin kovalla työllä tästäkin selvittiin. Yrittäminen onkin vahvasti jäänyt vereen meillä. Viidestä lapsesta kolme toimii yrittäjänä ja varmasti neljäskin tulee perässä. 

Jotkut ovat luulleet, että olemme syntyneet hopealusikka suussa. Olenkin nauranut näille naljailuille aikoinani. Itse olen ainakin omat hopea- ja kultalusikkani hankkinut, samoin sisarukseni. Kylläkin kasvatus on ollut edellytys siihen. Kotona on tiukasti vedetty rajoja ja niitä on myös huonoin seurauksin yritetty rikkoa. Kaikki rakkauden nimissä tietysti. Työ on se, jota on aina arvotettu meillä. Työ on se, joka on tuottanut tulosta myös meillä. Kunnioitus ja esimerkillisyys ovat olleet hiljaisia arvoja, joita ei ole tarvinnut ääneen sanoa. Perjantain jälkeen jokainen Pesosen katraasta voi varmasti olla taas kerran ylpeitä vanhemmistaan ja heidän antaumuksestaan ja rakkaudesta meihin lapsiin. 

Kiitos kuuluu siis sulle!

Ben Howard // Under The Same Sun

Jaa tää juttu:

Kysy tai kommentoi. Jutellaan.

0 kommenttia: