image1

Suomisnäpin oma filosofi.

SOME OF THEM WANT TO USE YOU




Postimies toi viime viikolla mukavan yllärin Tampereelta. Ylläristä ainoastaan miellyttävää ei tehnyt oma passini, joka oli jäänyt ystävälleni viisumihakemuksien jäliltä, vaan ajatus, jonka lähettäjä oli sisältänyt kirjeeseen. Lähetin viime reissulta yli 100 euron edestä postikortteja ystävilleni ympäri maailmaa. Jokaisesta kaupungista tuli lähetettyä minimissään yksi kortti. Tarinoin milloin mitäkin. Harvoin mitään tärkeää tai oleellista. Koin tärkeyden ajatuksessa, muistamisessa. Kirjeen tai kortin kilahtaminen luukusta nostattaa aina hymyn suunpieleen. Harvoin kylläkin mainosjätteen ja laskujen seasta paljastuu näitä mukavia mieltä lämmittäviä yllätyksiä. Postikortti on nykyteknologian jyrätessä hyvin vanhanaikainen keino muistaa ystävää mutta juuri sen nostalgisuudessa piilee postikortin vahva merkitys. Se "vaiva", joka kortin lähettämiseen nähdään merkitsee ainakin minulle paljon. Niin paljon, että tiedän hänen välittävän minusta vaikkemme ole nähneet aikoihin. Tai vaikka näemme usein, tiedän mitä minä merkitsen hänelle ilman, että sitä tarvitsee sanoa ääneen. Ja jo pelkästään ajatus vastaanottajan tunteesta saadessaan kortin on jo lähettämisen arvoinen vaiva. 

P.S. Josh Levin levyä odotellessa. Jätkä päräytti vanhan raiskatun ja kulutetun klassikon aivan uudelle levelille. 

// Eurythmics - Sweet Dreams


Jaa tää juttu:

Kysy tai kommentoi. Jutellaan.

0 kommenttia: