image1

Suomisnäpin oma filosofi.

PERHAPS IT'S JUST A RUMOUR



Muistan kun penskana katottiin perhetutun kanssa Moglia ja tuumin kuinka nastaa olisi joskus päästä viidakkoon fiilistelee kaikkien niiden eläinten kanssa. Puhua samaa kieltä. Olla yhtä. Osa tästä fiilistelystä pääsi toteutumaan 20 vuoden jälkeen kun varasimme kolmen päivän seikkailun keskelle viidakkoa Sepilokin luonnonsuojelualueelle. Jo pelkästään ajatus viidakon keskellä yöpymisestä nostaa kylmät väreet iholleni. Pulssi nousee ja malarian oireet vilisee mielessä. Taas kerran saavuttuani määränpäähän kysyin itseltäni: "mitä ihmettä mä täällä teen?". Sängyn vierestä löytyy isoin näkemäni hämähäkki. Majoitusaluetta ympäröi sähköaita. Itikoita ja lepakoita vilisee silmissä. Aikaisia herätyksiä tiedossa. Ruoan määrästä ei ole tietoa. Ja kaikesta tästä vielä maksan euroja ja olen vapaaehtoisesti täällä. 

Onneksi nämä kyseenalaistukset ovat vain nanosekuntin pituisia tähdenlentoja mielessäni. Kolme viidakkopäivää oli silkkaa aurinkoa. Aamut alkoivat aina kuuden risteilyillä, joihin sai ottaa take-away kahvit mukaan. Auringonnousua ja kahvia. Yksinkertaisen kaunista. Bongausreissulla yksikään oksan liikahdus ei mennyt ohi, siitä piti takarivin rouvat huolen. Illat menivät yövaeltaen tähtitaivaan ja puolikuun valaisemassa sademetsässä. Päivässä ennätti ottaa kahdet päiväunet. Ruoka oli taivaallista. Aamupalalla sai itse keittää omat kanamunansa. Päiväkahvin kanssa oli keksiä. Seura oli mitä erikoisinta ja hauskinta. Ranskalainen ja kiinalainen nauratti pöytäryhmäämme illasta toiseen. 

Seikkailut luovat ikimuistoisia hetkiä, joita ei tarvitse päiväkirjoihin ylöskirjoittaa. Ne tallentuvat syvälle mieleemme kuin muste ihoon. Näitä muistoja lähden tulevina päivinä jahtaamaan myös Filippiineillä, jonne tiemme seuraavaksi käy. 
 

// Chlöe Howl - Rumour

Jaa tää juttu:

Kysy tai kommentoi. Jutellaan.

0 kommenttia: