image1

Suomisnäpin oma filosofi.

JUST KEEP ME WHERE THE LIGHT IS


Seuraava teksti on tarina yhdestä historiamme surullisimmasta ja brutaalimmasta teosta, jota on vaikea käsittää ihmisjärjellä. Kylmät väreet ja kyyneleet valtaa minut kun palaan ajattelemaan hetkeä, jonka vietin tuona lämpöä täynnä olleena tiistai päivänä Phnom Penhissä. Jos sinä olet viettänyt aurinkoisen päivän tänään ja haluat jatkoa sille, lue ja katso kuvat joku toinen kerta. Silloin kun aika sille on oikea. 




Lonely Planetin must see -kohteista yksi nousi esiin muita vahvemmin. Paikan nimi jo itsessään viestii paljon. Paljon surua ja vaikuttavuutta. Jotain mikä jättää varmasti jälkensä. Killing Fields. Viralliselta nimeltä The Choeung EK Genocidal Center on Kambodzan hirmuhallitsija Pol Potin merkittävimmistä joukkoteurastus ja -hauta paikoista. Portilta lähtiessämme painoimme kuulokkeet korviimme, asettelimme kartan oikein ja vedimme pitkän henkäisyn. Matkamme Kambodzan lähihistoriaan 1970-luvulle sai alkaa. 






Killing Field toimi määränpäänä. Määränpäänä niille, jotka vastustivat tai kyseenalaistivat Pol Potin aatteita tai muuten vaikuttivat epäillyttäviltä. Pienempi paha sosialistiselle diktaattorille oli tappaa kuin jättää tappamatta. Mitään ei jätetty sattuman varaan. Kenelläkään ei ollut tietoa mitä KF tapahtuu. Ne jotka sinne tulivat eivät koskaan lähteneet. Tiedon levittäminen tuli tukahduttaa. Osa uhreista saattoi viettää useita päiviä leirityksellä, osa ei nähnyt seuraavaa päivää.






Alueelta löytyy useita joukkohautoja, joista suurimmasta on löytynyt 450 ruumista. Yhdestä, brutaalimmasta haudasta on löydetty 166 päätöntä ruumista. Teloitusvälineinä ei käytetty lainkaan aseita sillä luodit olivat kalliita. Kaikki on tapettu käsin. Kambodzalainen kambodzalaisen. Kierroksen kohta 15 oli pysäyttävin. Kyynelten virtaa ei saanut katkaistua. Kaikki ympärillä oleva katosi. Millään ei ollut mitään merkitys enää. Oli kuin olisi astunut tyhjän päälle. Kuinka tämä kaikki on mahdollista. Edessäni oli jykevä puunrunko täynnä ihmisten jättämiä rannekoruja kunnioituksen ja välittämisen merkiksi. Killing Tree. Leirityksen sadat lapset oli tapettu raaimmalla mahdollisella tavalla vasten tuota puuta. En edes halua mainita, enkä pystykään kirjoittamaan kuinka kaikki tapahtui. 






1979 kaikki tuli päätökseen Killing Fieldissä. Valta vaihtui maassa. Leiritykseltä selvisi kourallinen ihmisiä, joiden tarinoita saimme kuulla kuulokkeidemme välityksellä. KF ihmisarvoa ei tunnettu lainkaan. Eläimiä ruokittiin ja kohdeltiin huomattavasti paremmin kuin yhtäkään uhria. Toivo oli ainoa mitä sinulla oli. Pahinta oli luopua toivosta ja kuolla yksinäisyyteen. Tietäen ettei sinulla ole ketään enää ympärilläsi. 


Alueelta on vielä 2000 luvullakin löydetty ihmisen luita, hampaita ja asusteita. Pol Pot kuoli 82 -vuotiaana 1990 luvun puolella. Kuvitella, että osa uhresista ei edes päässyt kahden vuoden ikään. Kaikki tämä on tapahtunut vain 40 vuotta sitten. Maassa elää vielä 2 sukupolvea, jotka ovat kokeneet ja nähneet tämän. Arvioiden mukaan 1,2-3 miljoonaan tuli surmatuksi Pol Potin aikakauden aikana. Kaikki tämä on henkisesti kamalan raskas kannettava vielä monelle sukupolvelle Kambodzassa. Kunnioitus kansaa kohtaan on suunnaton. Vaikka lähihistoria on synkkä, toivon tulevaisuuden olevan kambodzalaisille kirkas. Yhtä kirkas kuin Phnom Penhin taivaalla olevat tähdet, jotka kaupunkia valaisevat.






" I hope that some day I will became something because of my moms dream which was so powerless of love. And love is so powerless so her dream will come true."


// John Mayer - Gravity

Jaa tää juttu:

Kysy tai kommentoi. Jutellaan.

0 kommenttia: