image1

Suomisnäpin oma filosofi.

JOSSAIN PORTIT AUKENEE, ONNENTYTTÖ HILJAA HYMYILEE


12 tunnin bussimatkan ja koko päivän rannalla makoilun jälkeen olo on todella naatti. Rentoutunut mutta puhki kulunut. Sosiaaliset skillssit on koetuksella kun unta on alla muutama hassu tunti pomppivan bussin takapenkillä. Ainoa asiaa mielen päällä juuri tuona hetkenä on hotellihuoneen ilmastoitu huone isolla sängyllä. Sitä kohti! Tietenkin juuri viimeisessä mutkassa paikallinen prätkäjäpä tulee ystävällisesti heittämään ylähuulta meille. Ekat vitsit vielä jaksoi naurattaa kunnes alkoi kaupanteko. "Real Vietnam. You see real Vietnam" huudot kaikuivat vain korvissa. "Elephant ride, waterfalls, villages..." Viisari värähti kyllä mittarissa mutta silmäluomet painoivat miestä sen verran maahan, että ei auttanut kuin ottaa esite käteen ja hypätä jäpän mopon kyytiin kun kerran kyytiä tarjosi hotellille vastineeksi, että tullaan myöhemmin käymään toimistolla.

Reilun tunnin päikkäreiden jälkeen olo oli melkein kuin uudesti syntyneellä. Kylläkin kello näytti jo lähemmäksi kasia ja huomisen suunnitelmat oli vielä lyömättä lukkoon, junat varaamatta, hostellit buukkaamatta ja ruoat vetämättä naamariin. Sitten vielä peiton alta kurkisti Easy Ridersin mainos lappunen, joka oltiin saatu mopojäpältä. Ei se auttanut kuin käydä morjestamassa myyntimiestä kun kerran ilmainen kyytikin saatiin hotlalle. Kaikki legendaariset tarinathan alkaa aina aivan yllättäen. Ilman suunnitelmia. Täysin puskista. Poikkeusta ei tälläkään kertaa tapahtunut. Kaikki suunnitelmat, jotka oltiin saatu aikaiseksi pyyhittiin päiväjärjestyksestä pois ja päätettiin hypätä ratsaille kohti Vietnamin sydäntä, maaseutua. 3 päivää. 2 yötä. 

Ensimmäinen päivä osoitti jo sen, että myyntiargumentit oli ylittänyt kaikki odotukset. Se mitä jäpät meille lupas, täyttyi ja ylittyi täysin. Maisemat, joissa kurvailtiin oli jotain mikä ei ollut sitä aikaisempaa nähtyä Vietnamia. Pienissä kylissä ihmiset iloitsivat ja vilkkutelivat meille. Kaupunkien saasteet ja pölyt olivat historiaa. Peltojen ja metsien vehreys ja tuoreus tuoksui. Autojen ja mopojen pörinät oli taakse jäänyttä hölinää. Ai että mä nautin luonnosta ja rauhasta!





























// Mikko Kuustonen - Onnentyttö

Jaa tää juttu:

Kysy tai kommentoi. Jutellaan.

0 kommenttia: