image1

Suomisnäpin oma filosofi.

Älykkyys, uusi musta!


Nyt kun katson mennyttä vuotta niin asia, joka kaivertaa minua on ihmisten ajattelemattomuus. Sosiaalisessa mediassa puretaan anonyymina omaa pahaa oloa keskustelupalstoilla ja Jodelissa. Mielipiteet ovat sivuuttaneet tiedon ja kaikesta on tullut vapaata riistaa tuomittavaksi. Se kuka huutaa koviten ja pisimpään voittaa. Tunteet ovat ottaneet härkää sarvista kiinni ja rationaalinen ajattelumme on laitettu matkustajan paikalle. 

Elämme aikaa, jolloin tiedon määrä on valtava sekä disinformaatiota tulvii ovista ja ikkunoista ja trollaamisesta on tullut kansanviihdettä. Mieleeni nousee kysymys, mihin katosi älykkyyden arvostaminen. Miksi tiedolle ja sen oikealla käytölle naureskellaan, eikä suinkaan kunnioiteta sitä?


Älykkyydellä en suinkaan tarkoita tässä yhteydessä pelköstään koulun penkillä opittua ja saatua tietoa. Älykkyyttä on myös ajatella ja haastaa omaa ajattelua ja opittuja ajattelunmalleja. Tunnistaa omia ajattelunvinoumia ja kriittisesti tarkastella omia ajatuksia. Muuttaa vanhoja opittuja tapoja uuden tiedon pohjalta paremmiksi ja fiksuimmiksi. Raskasta, tiedän. Mieluummin keittäisin instant noodeleita ja selaisin Tinderiä. Kestävää se ei kuitenkaan ole.

Älykkyys ei ole syntymässä määrätty asia. Sitä voi tiedostaen kehittää ja treenata niin kuin vasemman käden hauistakin. Se vaatii yhtä lailla pitkäjänteisyyttä ja toistoja. Ymmärrystä ja armollisuutta. Sitä pystyy treenaamaan paikasta ja ajasta riippumatta.


Uusi vuosi tuo tullessaan aina ison kasan lupauksia niin toteutettavaksi kuin rikottavaksikin. Itse teen uuden vuoden lupauksia antaakseni jonkinlaisia suuntaviittoja itselleni tulevalle vuodelle. Olen saattanut nimetä vuodelle myös jonkun teeman. Vuoden 2018 teema olkoonkin älykkyys. Ja kyllä, kuulostaa todella epäseksikkäälle. Tiedän, että painon pudottaminen, terveellisemmät elämäntavat, benji-hyppy ja matka maailman ympäri ovat paljon vetävämpiä lupauksia. Olisi tyhmää olla valitsematta noita lupauksia, joilla saisi peukkuja ja liketyksiä aikaan somessa.  ”Minä ja kirja”-kuvalla tuskin saadaan aikaan tuhatta tykkäystä Instagramissa. Kun taas minä ja vatsalihakset salin peilistä kuvattuna ovat taattua kamaa. Julmaa mutta todellista.

Koen, että maailmaa ei muuteta painoa pudottamalla tai salikuvia ottamalla. Kylläkään jos ei halua muuttaa maailmaa niin sittenhän sillä ei ole merkitystä. Itsetuntoa noilla kuvilla kyllä saa nostettua, ehkä hetkellisesti mutta tervettä itsetuntoa en rakentaisi tykkäyksien varaan. Enkä tuomitse ihmisiä, jotka näin tekevät. Go for it, jos se on sinun juttusi.


Itselleni merkityksellisyys muodostuu muista asioista ja yksi niistä on oman ja ympärillä olevien ymmärryksen laajentaminen. Joten olkoon siinä tulevan vuoden fokus. Vuosi 2018, olkoon silloin älykkyys uusi musta!

(Voi olla, että ratsastan aallon harjalla, kun julistan älykkyyden uudeksi mustaksi tai sitten vain elän omassa naiivissa kuplassani. Sen aika näyttää.)


Jaa tää juttu:

Kysy tai kommentoi. Jutellaan.