image1

Suomisnäpin oma filosofi.

Olenko aito?


”Ole oma itsesi.” Niin me sanomme toisillemme ilman, että ajattelemme sen syvemmin, mitä se tarkoittaa. Niin, oletko koskaan miettinyt, mitä muuta kuin aitona olemista tuo tarkoittaa? Itse voin nyt jo sanoa, etten uskalla olla oma itseni, ainakaan mitä tulee sosiaalisessa mediassa olemiseen. Harvoin olen täysin aito, kun ilmaisen itseäni täällä somessa. Pahoittelut, jos odotat täysin aitoja tunteita ja ajatuksia. 

”Rooli päällä, teennäinen, muka filosofinen ja fiksu”. Muun muassa näin minua on anonyymisti kommentoitu keskustelupalstoilla. En ole aito, vaan esitän jotain. Totta helvetissä esitän. Tuhansien tuntemattomien ja kasvottomien ihmisten seuratessa elämääni, kyllä, rajaan itseäni tietoisesti. Mitä paljastan itsestäni ulkopuolisille ja ketkä päästän iholleni, keitä en.



Haluan pureutua syvemmälle tuohon alun kehoitukseen, ”ole oma itsesi”. Tuolla lauseella kehotetaan olemaan täysin paljaana muiden ihmisten edessä. Täysin haavoittuvaisena ilman mitään suojamuuria tai naamiota. Olla paljaana, olla auki. Auki oleminen on ehkä pelottavinta, mitä tiedän. Hetki, jona asetutaan toisten ihmisten nähtäväksi suojatta, on aina riski tulla satutetuksi. Entä jos en riitäkään tai ole tarpeeksi? Kelpaanko? Hetkessä muututaan hauraiksi ja haavoittuvaisiksi.

Samaan aikaan aitona oleminen paljastaa sen kauneimman puolen meistä: inhimillisyyden ja ihmisyyden. Sisimmän. Vaatii älyttömästi luottamusta, tunnetta siitä, että toinen kannattalee eikä tuomitse mistään. Samalla saaden sijaa rohkeudelle kohdata aitona, kokonaisena ja naamaritta. 




”Jos mietit ympärilläsi olevia ihmisiä, kuinka monen seurassa voit olla paljaana?”

Näiden ajatusten pohjalta toivon, että ymmärrät, miten koen aitouden, aitona olemisen. Tiedostan, että olen itse valinnut tehdä elämästäni osittain julkista. En silti koe, että se velvottaisi minua jakamaan kaiken, mitään pois rajaamatta. 

Jos hetken mietit oman elämäsi ympäristöjä, työpaikkaa, koulua, jopa kotia ja ihmisiä, joiden kanssa toimit. Nostan hattua, jos koet voivasi olla kaikkialla vain sinä, ilman rooleja. Rooliton sinä, eikö kuulostakin hurjalta? 

Toivoisin, että erilaiset suojamuurit sekä naamiot voitaisiin nähdä positiivisena asiana. Piiloutuminen ja suojautuminen tarpeen tullen ovat hyviä keinoja itsepuolustautua, säästää itseään. Myös muurien toiselta puolen on tärkeää löytää ympäristöjä, joissa pystyy näyttämään kasvonsa ilman jatkuvaa pelon tunnetta. Itse en ajattele, että ympäristöön mukautuva rooli tekisi aitoudesta tekopyhää, ennemminkin inhimillistä.

Jaa tää juttu:

Kysy tai kommentoi. Jutellaan.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

jätti sanattomaksi. niin totta.

Anonyymi kirjoitti...

Vai voiko olla niin, että olet aito oma itsesi some-roolissasi? Me olemme jonkun lapsia, ystäviä, työkavereita, työntekijöitä. Vanhempia, sisaruksia, tätejä, harrastajia. Oma rooli meillä on erilaisissa tilanteissa ja niin kuuluukin olla. Vajoan itse, 27 vuotiaana ihan kakaraksi vietettyäni liikaa aikaa vanhempieni kanssa. Tai anopille näytän eri roolin itsestäni, kuin puolisolleni tai hyvälle ystävälle.

Onko siis mahdollista, että me voimme olla aitoja itsejämme kaikissa rooleissamme, vaikka emme näyttäisi kaikkea? Itse ainakin olen aito tärkeä itseni myös siinä roolissa, jossa olen vaikkapa ystävieni kanssa, vaikka en ole joka ikistä asiaa heille itsestäni valmis ja edes halukas näyttämään.

Oot ihana!

Mint.

Anni Niemelä kirjoitti...

Ihanan paljasta ja viisasta tekstiä! Sulla on ihana tyyli kirjoittaa asioista ja rakastan lukea sun pohdintoja <3