image1

Suomisnäpin oma filosofi.

Hukutammeko itsemme roskaan?



Ahdistus on ensimmäinen tunne, jonka tunnistan itsessäni. Ahdistus muuttuu hiljalleen vihaksi. Ohi meneväksi sellaiseksi. Hetken aikaa olen tunnoton. Olo on tyhjä ja  voimaton. Mietin tätä kaikkea. Kysyn itseltäni: Mitä tässä voi enää tehdä? 

Tiedän, että ihmiset eivät tahallaan ole tyhmiä. Ei ole olemassa tyhmiä ihmisiä. On vain ihmisiä, jotka tietävät vähemmän kuin toiset. Hetken haukon vielä henkeä ennen kuin jatkan kirjoittamista. Ymmärrän, että tietämättömyys ajaa ihmisiä tekemään asioita, joita me emme pysty tai halua ymmärtää.

Nuorempana hiekkarantojen parasta antia oli keräillä aaltojen huuhtomia simpukoita pieneen pussiin ja pakata ne visusti matkalaukun pohjalle tuliaisiksi. Kuukausia myöhemmin noita Kanarian saarilta tuotuja aarteita pystyi ihmettelemään marraskuun pimeinä pakkaspäivinä. Kuunnella kuinka meri kohisi simpukoissa ja pussin sisältä levisi etelän lämmön tuoma tuoksu.

Näistä ajoista on vain tovi aikaa mutta moni asia on muuttunut. Viikon ajan olen simpukoiden sijaan poiminut rannalle huuhtoutuneita roskia: hammasharjoja, sandaaleja, muovipulloja, tyhjiä sipsipusseja, pillejä, korkkeja, naruja, paitoja.








Ensimmäisen kerran roskan määrä yllätti itseni pari vuotta sitten kun Balilla sadekauden aikaan traktoreilla kolattiin roskia pois rannoilta. Kyllä, luit ihan oikein. Meillä Suomessa lumiauroja käynnistellään tulevia lumimyrskyjä varten, Balilla roskien keräämistä.

Tiesin siis mitä odottaa tälläkin kertaa, kun lähdin metsästämään sitä täydellistä hiekkarantaa, jossa puoliksi kallellaan olevat palmupuut notkuvat meren päällä ja merivesi kimaltelee turkoosin kirkkaana. Jotenkin sitä oli sulkenut silmänsä Suomessa kaikelle tälle, sillä oloni on aika tyhjä, kun katselen rannoilla lojuvia roskia. Toivonkipinä on aika heikko.


Andamaaneilla, Havelockin saarella tilanne roskien suhteen on vielä jokseenkin huolestuttava. Saarella asuu noin 10 000 asukasta ja pääelinkeino on turismi. Saarella ei käytännössä ole kunnollista roskahuoltoa. Kaikki tavara, mikä saarelle tuodaan tai tänne huuhtoutuu, päätyy myös saarelle. Hallitus ei tarjoa paikallisille asukkaille tai yrittäjille mahdollisuutta kuskata lajiteltuja roskia pois saarelta. Joskus joku ohikulkeva lautta saattaa ottaa lasipulloja mukaansa mutta siinä kaikki.

On siis aivan samantekevää kerätä rannoilta roskia pois, kun niiden päätepysäkki löytyy viereiseltä rannalta. Vaikka saarella ei tuotettaisiin lainkaan jätettä, tulee jäte aaltojen mukana saarelle. Tilanne on täysin absurdi, kun miettii, että meillä kierrätetään nykyään pehmeät ja kovat muovit erikseen sekä zero waste -elämäntyyli nostaa päätään jo kalliolaisista puskista. Täällä tälle kaikelle ei edes anneta mahdollisuutta.




En syytä missään tapauksessa paikallisia ihmisiä tästä. En! Eihän kukaan Suomessakaan kymmenen vuotta sitten syyttänyt ravintolassa vieressä istuvaa ihmistä hänen sytyttäessään tupakkaa. Oli hyväksyttävää altistuttaa ympärillä olevat tupakansavulle ja sen tuomille haitoille. Ravintoloista tuli savuttomia vasta, kun laki kielsi sen. Vasta tämän seurauksena sisällä tupakoimisesta tuli naurettavan kuuloinen ajatus. Lakien yksi tehtävä on nimenomaan ohjata ihmisten käyttäytymistä. 

Ihmettelen suuresti miksi tälle roskaamiselle ei tehdä loppua, vaikka tiedämme, että vuoteen 2050 mennessä merestä tulee löytymään enemmän muovia kuin kaloja.


Sitä ei haluaisi luopua toivosta, että omat lapset pääsisivät keräilemään simpukoita vielä joku päivä näille rannoille. 

Jaa tää juttu:

Kysy tai kommentoi. Jutellaan.

0 kommenttia: