image1

Suomisnäpin oma filosofi.

Ystävyys - Mitä se on?


Tää on ystävät teille!

Sulle, jonka kanssa kohtasimme ensimmäisen kerran yli 25-vuotta sitten. Sulle, jonka kanssa ollaan jaettu kipeimmät teinivuotemme. Teille tyypeille, joiden kanssa ollaan eletty lukio läpi. Sulle, jonka kanssa ollaan talsittu tuhansia kilometrejä. Sulle, jonka puhelua odottelin koulusta kotiin päästyäni. Sinulle, jonka kanssa ollaan Helkaman tarakkaa kulutettu. Teille tyypeille, jotka ette ole aina arjessa mukana, mutta mielessä sitäkin useammin. Meille, meidän omalle jengille. Sulle, joka jaksat päivästä toiseen vasta puheluihini. Teille, joiden kanssa näemme harvoin, mutta joka kerta jatkamme siitä, mihin edellisellä kertaa jäimme. Teille tyypeille, joiden kanssa ei vapaa-aikaa jaettu mutta jaettiin jotain muuta. Sinulle, jolle olen sanonut, kuinka tärkeä olet. Tää on teille kaikille, ystävät!







Jos jostakin olen ylpeä, niin siitä, että kaveripiirini koostuu hyvinkin erilaisista ihmisistä, jotka tulevat erilaisista ympäristöistä eri elämänvaiheista. Moni kuvittelee, että elän täydellisessä kalliolaisessa hipsteri-somekuplassa, yhdessä saman henkisten ystävieni kanssa. On minulla kalliolaisia ystäviäkin, mutta suurin osa ystävistäni kuitenkin asuu muualla kuin Kalliossa ja Helsingissä. 

Lähimmät ystäväni sen jo tietävätkin, että meikäläisen saattaa löytää yhtenä viikonloppuna Rautalammilta Karjala 100-packin kanssa ja seuraavalla viikolla katsomassa Gloria Fashion showta. Toisilla kavereistani on jo perhettä, kun taas toisten kanssa rillutellaan kesät talvet menemään. Sitten on niitä ystäviä, joiden arvomaailma tai mielipiteet ovat perinteisempiä kuin itselläni, mutta yhdistävänä tekijänä saattaa olla jokin muu meille tärkeä asia. On ystäviä, joiden kanssa puhumme niitä näitä, kun taas toisten kanssa saatamme sukeltaa heti syvälle ajatuksissamme.






Ystävyydellä on monia eri muotoja. Vaikka kuinka haluaisin, en ennätä millään näkemään ja vaihtamaan kuulumisia viikosta toiseen kaikkien ystävieni kanssa. Osa ystävistäni asuu korttelin päässä, kun taas toiset maapallon toisella puolen. Jokainen ystävyyssuhde on silti tärkeä. Jokainen omalla tavallaan. Jokaisella ihmisellä ja suhteella on oma paikkansa ja merkityksensä elämässäni. Paikkansa sydämessäni.

Elämässäni on ollut viisi merkittävää ajanjaksoa: lapsuus ja nuoruus Korpilahdella, lukioajat Pihtiputaalla, armeija, ammattikorkeakoulu ja työelämä Jyväskylässä sekä Helsinkiin muuttaminen. Ajanjaksosta toiseen siirtyminen tarkoittaa monesti uusia ympäristöjä ja ihmisiä. Monesti tuolloin kelkasta tipahtaa moni ihminen, jonka kanssa olen saattanut jakaa elämästäni paljon. Toki tämä on harmillista mutta samaan aikaan hyvinkin luonnollista ja ymmärrettävää. En sanoisi, että jyvät erotellaan akanoista, vaan ehkä osa tarinoista vaan tulee päätökseensä. 

Kuva Ossi Nyqvist

Kuva: Viena Jurvelin


Kuva Joanna Suomalainen

Kuva Dorit Salutskij

Jokaisen ajanjakson aikana olen saanut nähdä ja kokea asioita teidän kanssanne, ystävät. Tiedän tasan tarkkaan, keneltä olen saanut elämääni avarakatseisuutta, veljeyttä, naurua, suvaitsevaisuutta, lämpöä, huumoria. Se, miten minusta on tullut minä, on pitkälti sinun ansiotasi. Eivät ajatukseni ole omiani. Vitsini ovat usein lainattu sinulta. Arvomaailmani on teidän muokkaama. Ja rakkaudenosoitukseni, pöllin salaa sinulta. 

Kuva Eemeli Kiukkonen



Kuva Iiro Lyytinen




Jos karsisin itsestäni kaiken sen pois, mitä sinä olet antanut minulle, olisin alasti. Täysin paljaana ilman minkäänlaisia kerroksia. Sielu ilman säröjä ja keho ilman haavoja. Kuin tyhjä paperi, joka odottaa kirjoittajaansa. Hengetön. Yksin yksinäinen.

Yksinäisyys, siinäpä vasta iso aihe purtavaksi. Asia, jonka te, ystävät, olette pitäneet kaukana minusta. Toki koen yksinäisyyttä toisinaan. En kuitenkaan yksin. Yksinäisyys on asia, joka herkistää mieleni joka kerta. Pysähdyn miettimään: Olenko tosiaan ansainnut olla teidän matkassanne kaikki nämä vuodet? Miksi joku toinen ei ole saanut samaa mahdollisuutta? Miksi joku toinen on yksinäinen?  

Nyt kun olen tuhansien kilometrien päässä teistä, olo on todella herkkä. Tätä kirjoittaessa on vaikea välttää kyyneleitä. Tunteet ovat tosi voimakkaita. Mietin miksi. Miksi en koe samanlaista tunnetta kotona Suomessa? Miksi minun tulee mennä maapallon toiselle puolelle tunteakseni näin voimakkaasti merkityksenne elämässäni? Hetken mietin, mikä tekee tästä tunteesta erilaisen. Turvattomuus. Sehän se on! Ystävät luovat jatkuvaa turvantunnetta arjessa ja kotona. Nyt kun olen pois noiden kahden asian ääreltä, tunnen ystävyyden merkityksen voimakkaasti ihon allani. Se, että jatkuvasti annatte itselleni tilaa kasvaa ja hengittää, niin annatte samalla myös tilaa turvallisuudelle. Turvan minulle. 

Kuva Eemeli Kiukkonen







Olin vuosia sitten perhetuttavamme 60-vuotisjuhlissa. Paikalla oli kourallinen synttärisankarin hyviä ystäviä. Ystäviä, jotka ovat olleet hänen matkassaan kymmeniä vuosia. Toiset muutamia. Se, mitä juhlista jäi käteen, oli synttärisankarin puheen lopetus. Hän korosti erityisesti kiitollisuutta puheessaan. Kiitollisuutta siitä, että ihmiset ovat pysyneet hänen elämässään tiukasti mukana. Kaikkien alamäkien ja eri elämänjaksojen jälkeenkin.

Jos jotain toivon kovasti, toivon, että edes kourallinen tämän hetkisistä ystävistäni olisivat juhlimassa minun 60-vuotisjuhliani. Jakamassa tuota kaunista hetkeä, jonka perhetuttavamme koki. Kulkemassa vierelläni vielä pitkään. Antaisit minulle mahdollisuuden olla osa sinua vuosien ja vuosien ajan.

Kiitos ystävät. Se on lyhyt suomenkielinen sana, jolla on valtava merkitys. Et tiedäkään kuinka valtava. Jatketaan yhdessä kuljettua matkaa juuri siinä muodossa, mikä meille on paras mahdollinen

Kuva Eemeli Kiukkonen



Kuva Eino Nurmisto


Ystävät <3

P.s. Hirmu vähän oli kuvia tällä koneella teistä, osasta ei ollut kuvan kuvaakaan. Olisi siistiä, jos sulta löytyisi kuvia meistä ja heittäisit sellaisin maililla mulle pesojoonas@gmail.com. Olisin enemmän kuin onnellinen!

Jaa tää juttu:

Kysy tai kommentoi. Jutellaan.

0 kommenttia: