image1

Suomisnäpin oma filosofi.

Mitä tehdä, kun passin voimassaoloaika umpeutuu kesken reissun?



Kaikkihan sen tietävät, että passin tulee olla voimassa vähintäänkin 6 kuukautta ennen sen vanhentumista, jos meinaa reissata Euroopan ulkopuolella. Itsekin tiedän sen, ajattelin kuitenkin kokeilla kepillä jäätä ja hakea reissuarkeen vähän jännitystä. Toisin sanoen, tyhmästä päästä pääsi nauttimaan niin Suomen suurlähetystö Kuala Lumpurissa, ystäväni kuin tekin, seuraajat.

Matkani Balille pysähtyi kuin seinään ollessani passintarkastuksessa Kuala Lumpurissa, Malesiassa, jonne saavuin välilaskun takia. Tiesin jo reissun ensimetreillä, tammikuussa Jordaniassa, että passini voimassaoloaika umpeutuu elokuun loppupuolella. Ajattelin, että hoidan asian huomenna, manjana manjana. En suinkaan silloin, kun olin Sri Lankassa 3 viikkoa (Suomen suurlähetystö Colombossa) tai silloin, kun olin Bangkokissa, josta myöskin löytyy Suomen suurlähetystö. ”Universumi kyllä pitää huolen meikästä”.  Kun jaksaa ajatella positiivisesti ja olla optimisti, asiat järjestyvät. Nämä selitykset eivät kuitenkaan kelvanneet malesialaiselle tullivirkailijalle, joka ei suostunut päästämään minua jatkolennolleni. Oli aika viheltää peli vähäksi aikaa poikki.          

Pienen hetken ajan ajauduin epätoivoon: Olin yksin lentokentällä vanhentuneen passin kanssa ja kaikki suunnitelmani olivat huuhtoutuneet saman tien viemäristä alas. Minun tuli nähdä ystävääni Balilla, jonka jälkeen jatkaa matkaa Uuteen-Seelantiin viettämään ystävieni kanssa kolmekymppisiäni.

Jos rehellisiä ollaan (ja tätä ei vissiin kannattaisi sanoa ääneen), niin ensimmäinen ajatukseni vastoinkäymisen kohdattuani oli, JES NYT ALKOI SEIKKAILU! Odotin, milloin kuvausryhmä saapuu paikalle kuvaamaan uutta tosi-tv –ohjelmaa, Ummikko lentokentällä. Tämän hetken hairahduksen jälkeen tajusin tilanteen vakavuuden: Vaihtoehtona oli joutua palaamaan maitojunalla takaisin Suomeen.


Mitä tehdä, kun passin voimassaoloaika umpeutuu kesken reissun?

Ihan ensimmäisenä soitin Suomen suurlähetystöön, joka onnekseni löytyy Kuala Lumpurista. Jos tämä ei ole mahdollista, on hyvä tarkistaa, löytyykö kyseisestä maasta konsulaattia tai muiden Pohjoismaiden suurlähetystöjä, ja kysyä heiltä apua. Tilannettani vaikeutti se, etten pystynyt poistumaan lentokentältä suurlähetystöön ilman Malesian viisumia, jota en voinut saada vanhentuneella passilla. Uuden passin hankkiminen ei onnistu lentokentältä käsin, vaan vaatii suurlähetystöön menoa. Joten olin täysin Suomen suurlähetystön varassa. 

Vaihtoehtoina oli siis joko hakea Suomen Ulkoministeriön hätäpassia (emergency passport), jolla pääsee poistumaan lentokentältä x-ajaksi. Tai toisena vaihtoehtona, yrittää puhua malesialainen tullivirkailija yli ja antamaan viisumi vanhentuneella passilla, jotta pääsisi suurlähetystöön antamaan sormenjäljet uutta passia varten. Puhumiseen kylläkin vaadittiin tällä kertaa Suomen suurlähetystöstä konsulaatti, omilla tradenomin papereillani ei tässä vaiheessa ollut virkaa.

Lentokentillä on tällaisia tilanteita varten hyvinkin vaihtelevat käytänteet. Suurin vaikuttava tekijä viisumin myöntämiseen on se, millä fiiliksellä virkailija on. Kyllä, luit oikein. Omalla kohdallani virkailijalla taisi olla pitkä päivä jo alla. Sain ensi alkuun kuulla kahdesti kuinka tyhmä ihminen voi olla, että matkustaa vanhentuneella passilla. Suomen konsulaatti oli ohjeistanut minut olemaan mahdollisimman pahoillaan ja olemaan erittäin ystävällinen ja kiitollinen, tapahtui mitä tahansa. Toisin sanoen nuolemaan virkailijan pöllön silmää kaikin voimin.

Ulkoministeriön hätäpassi maksaa noin 160€, jonka avulla olisin saanut automaattisesti 90 päivän viisumin (normaali turistiviisumi) Malesiaan. Hätäpassin lisäksi olisin joutunut maksamaan vielä toisen noin 160€ pikapassista (Fast-track passport), joka on normaali 5 vuoden passi. Pikapassi toimitetaan suurlähetystöön alle 1,5 viikossa, normaalin 3-4 viikon sijaan. Olen kiitollinen konsulaatille, että hän halusi välttää tuon hätäpassin käyttämistä, vaikka hän oli saanut jo Ulkoministeriöltä mandaatin sen myöntämiseen ja näin ollen yritimme säästää tuon toisen 160€.

Tiukan neuvottelun jälkeen onnistuimme saamaan minulle kahden viikon viisumin Malesiaan. Tuon kaksi viikkoa virkailija tekaisi täysin hatusta. Tavallisen passin tilaamiseen menee tosiaan  vähintäänkin kolme viikkoa, joten 2 viikon viisumi ei olisi millään riittänyt siihen. Tämä tieto ei virkailijaa kiinnostanut, ei sitten pätkääkään. Viisumin saatuani, olin vapaa liikkumaan Malesiassa.

Uutta passia varten tarvitaan tosiaan yksi passikuva ja maksuvälineenä Kuala Lumpurin suurlähetystössä kävi käteinen tai pankkisiirto, jos esimerkiksi varkauden yhteydessä olisi mennyt passi sekä lompakko.

Itselleni kaikista tärkeintä tuossa koko härdellissä oli konsulaatin luoma turva. Heti ensimmäisestä puhelusta lähtien, tiesin, että kaikki järjestyy ja huoleni oli otettu vakavasti. Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, kuinka konsulaatti oli läsnä jatkuvasti, siitä huolimatta, että keskeytin täydellisesti hänen työpäivänsä ja hän joutuivat tulemaan yli tunnin ajomatkan päähän lentokentälle minua varten. Se ei kuitenkaan häntä haitannut. Illan päätteeksi konsulaatti katsoi minulle vielä majapaikan sekä tilasi paikallisen taksin noutamaan väsyneen matkaajan hotelliin. Itkuhan siinä tuli linssiin, kun poistuin suurlähetystöstä taksin kyytiin. Ihmisten pyyteettömyys on kaunista katseltavaa.



Kaiken kaikkiaan koko passihärdelli opetti, ettei pelkkä uskominen ja toivominen aina riitä. Joskus kannattaa tarttua toimeen tänään, eikä huomenna. Toki kaikella on aina merkityksensä. ”Tehtävän todellinen merkitys selviää Bahamalla”, sanoisi filosofi Esa Saarinen.

Jaa tää juttu:

Kysy tai kommentoi. Jutellaan.

0 kommenttia: