image1

Suomisnäpin oma filosofi.

Minne kannattaa matkustaa?


Parhaat matkustelumestat tulee kuultua yleensä toisten ihmisten suusta tai bongattua mitä ihmeellisempiä kuvia sosiaalisesta mediasta. Vai kuinka usein olet ottanut karttakirjan käteen, kurkannut sivulle 26 ja ottanut suunnaksi sivun oikeassa yläreunassa olevan paikan? Toki tätäkin tapaa kannattaa kokeilla, ainakin allekirjoittanut on kokeillut suurella menestyksellä.

Maailmassa on niin paljon nähtävää, että minne sitten kannattaa oikein matkustaa. Tätä kysymystä minulta kysytään usein. Vastaus on joka kerta hyvin lyhyt ja tylsä: Riippuu mitä haluaa. Matkakohteita on muutenkin vaikea suositella, sillä kokemukset ovat aina subjektiivisia, joihin vaikuttaa niin moni asia, kuten vuodenaika ja sää, kohtaamasi ihmiset, matkan motiivit, yksittäiset tapahtumasarjat jne. Toiselle esimerkiksi Bali voi näyttäytyä paratiisina, kun taas toiselle se on yksi turistihelvetti muiden joukossa. Joku voi karsastaa tiukoista säännöistä ja luonnottomuudesta tunnettua Singaporea, kun taas itse ihailen kaupungin järjestelmällisyyttä ja siisteyttä. Las Vegas on uhkapelurin unelma, Uusi-Seelanti retkeilijöiden kehto ja Helsinki eksoottinen Pohjolan helmi.



Riippuu siis pitkälti mitä lähtee reissulta hakemaan. Itse en ole mikään ulkoilmaihminen, saatikka retkeilijä ja voin sanoa, että Uusi-Seelanti on yksi suosikkikohteistani. En suosi lainkaan uhkapelaamista, kylläkin pari päivää Vegasissa olisi varmasti unohtumattomat. Jokaisesta matkakohteesta varmasti löytyy jokaiselle meistä jotakin. Sen takia sanonkin aina, että mene ja koe kohteet eka itse ja vedä sen jälkeen vasta johtopäätökset. Jopa niistä omista inhokeistakin on jäänyt jotain kotiin vietävää.

On kuitenkin matkakohteita, jonne ei kannata matkustaa. Kyllä, luit oikein. Tässä meikän kolme ehdotonta ”vältä nämä kohteet” maailmalta. (HUOM! Kirjoitus saattavat sisältää normaalia enemmän värikynää ja sarkasmia.)






Kuala Lumpur, Malesia

Kaupunkia tunnutaan kehuvan paljon ja nyt kolme kertaa siellä vierailleena, kysyn, miksi. Kaupunki on kehno kopio Singaporesta, kaiken suhteen. Liikkuminen KL on hidasta ja työlästä, menit sitten metrolla, junalla, bussilla, taksilla tai kontaten. Kaupungin julkisesta liikenteestä vastaa vähintäänkin kolme eri yritystä, joten metrosta toiseen siirtyminen voi tarkoittaa uuden matkalipun ostamista sekä toiselle asemalle siirtymistä. Vesisateen tullen taksiliikenne sekoaa ja metroihin sulloutuu tuhannet ja tuhannet ihmiset. Kaupungin eri ”nähtävyydet” ovat hajallaan ympäri kaupunkia, joten jos meinaa kävellen nähdä kaupunkia, suosittelen varaamaan koko kesäloman tätä varten.

Ruokakulttuuri sanana tuntuu olevan malesialaisille tuntematon. Yhtä tuntematon kuin meille suomalaisillekin, joten sen suhteen Kuala Lumpur on tuttu ja turvallinen. Turvallisuus kylläkin ulottuu vain ruokakulttuurin tylsyyteen, sillä KL on taskuvarkaiden pyhäkkö. Ei ole tarinaa ilman taskuvarasta.

Hyvä asia Kuala Lumpurissa on nopea yhteys Singaporeen, ”Amerikan serkkuun”, siihen näyttävämpään, toimivampaan, siistimpään ja turvallisempaan versioon.

Edes halvat lennot eivät saa meikäläistä enää Kuala Lumpuriin. Eipä.




Jakarta, Indonesia

APUA!

Jos mielit nopeaa, 5 kilon painonpudotusta, Jakartan katuruokalat ovat oiva tapa aloittaa uusi dieetti kesäksi. Dieetin ajan suosittelen ottamaan hotellihuoneen, josta löytyy kaksi wc-pönttöä, toinen yläpäälle ja toinen alapäälle. Ripulin riski on vallaton.

Jos joku osaa sanoa, mistä Jakarta alkaa ja mihin se loppuu, kuulisin mielelläni tämän. Kaupungin kokoa on korpilahtelaisenkin vaikea hahmottaa. Ihmismäärät lähentelevät Pielaveden Muikku-festivaaleja ja meno tuntuu paikoitellen olevan kuin Lieksassa: ulkopaikkakuntalaisia tuijotetaan kuin Eiffel-tornia.

Liikenne, toinen APUA! Olettaisin maassa olevan vasemmanpuoleinen liikenne, mutten osaa varmaksi sano. Jalan tai ilman karttaa liikkuminen voi viedä sinut elämäsi seikkailuun keskelle slummia. Been there, done that. En suosittele!

EHDOTON EI tälle kohteelle.

APUA!


Manila, Filippiinit

Itse en edes poistunut lentokentän ulkopuolelle, kun tiesin että kaikki tarpeellinen oli nähty ja koettu, sillä Manilan lentokenttä on äänestystuloksien kunkku:

”Myöhästymiset, kaaos, epäsiisteys ja huono asiakaspalvelu ovat pitkään jatkuessaan huonon lentokentän tunnusmerkkejä. Tervetuloa maailman kamalimmille lentokentille!” – Rantapallo, Top 10 paskinta lentokenttää

Sijalla 2 tosiaan majailee, yllätys yllätys, Manilan lentokenttä. Yksi yö tällä ”maailman kamalimmalla lentokentällä” riittää itselleni kertomaan kaiken, Manilasta. KAIKEN. Toki huhupuheet kertovat, että Manila olisi pahempi kuin Jakarta. Uskoako tuohon vai ei?



Kannattaa siis lähteä avoimesti maailmalle ja ”mene ja koe kohteet eka itse ja vedä sen jälkeen johtopäätökset”, kunhan vältät nämä kolme kohdetta. ;)

Toki nämäkin kohteet ovat opettaneet allekirjoittanutta. Manilan lentokentällä majaillessamme, ostimme vahingossa lennot väärälle päivälle, joka otti pattiin suunnattomasti siinä hetkessä. Silloin lanseerasimme 15 minuutin vitutus-säännön: 15 minsaa saa ottaa päähän ja jos asialle ei voi tehdä mitään, tulee päästää irti ja siirtyä eteenpäin. Toimii erittäin hyvin, kokeile! Jakartan suuruus  taas muistutti omasta pienuudesta, sekä ulkopuolisuudentunne valkoihoisena laittoi miettimään, miltä Suomessa asuvista ulkomaalaisista tai ulkomaalaistaustaisista voi tuntua. Länsimaiset turistit eivät tuntuneet olevan yleinen ilmestys Jakartassa, joten olimme jatkuvasti suurennuslasin ja tuijotusten kohteina. Kuala Lumpurissa passisekoilu pysäytti miettimään suunnittelun ja tekemisen välistä suhdetta. ”Vähemmän puhetta, enemmän tekoja Pesonen”, on kuultu ainakin ammattikorkeakouluaikoina monesti ystävieni suusta ja uskoisin, että palattuani kotiin, tulen kuulemaan taas tuota.

Maailmassa on yhtä monta paikkaa, joihin kannattaa matkustaa kuin olla matkustamatta. Sinä päätät, kumpaan laariin mikäkin kohde kuuluu sinun pelilaudallasi, minä omallani. Mutta suosittelen eka kokemaan kuin antamaan tuomion matkakohteille. Kliseinen mainosmiehen/-naisen heitto, koe ja ylläty, toimii erittäin hyvin matkustamisessa. 

Ps. Mitkä kohteet ovat jättäneet sinuun yhtä miellyttävän kokemuksen kuin Manila, Jakarta ja Kuala Lumpur minuun? Laitahan kommenttilaatikkoon tarinoita ja nauretaan yhdessä niille.

Jaa tää juttu:

Kysy tai kommentoi. Jutellaan.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Joo, Manila on aivan paska kaupunki, varattu hotelli oli kusetus (ei ollut olemassa), uuden huoneen löytäminen maksoi hitosti, ruoka oli karseaa eikä sitä saanut muualta kuin ostareista, liikkuminen oli superhidasta (varsinkin kentältä toiselle) ja Duterten politiikka ja rikollisuus ei nyt noin muutenkaan kiinnosta. Pari päivää ennen meidän saapumista joku ranskalainen turre oli ammuttu kadulle kun ei ollut luopunut lompakostaan. Lovely!

Filippiinit kokonaisuutenaan oli tosi iso pettymys.
Uudelleen en menis myöskään Panamaan, se on tylsä veroparatiisi.
Kuubassa ruoka on hirveää ja kaikki todella vaikeaa ja kämpät poikkeuksetta homeessa.

Uusi-Seelanti alkoi muuten kiinnostaa, kiitos.

Anonyymi kirjoitti...

Käytiin perheen kanssa muutama vuosi sitten Egyptissä, Hurghadassa ja oli ahdistavin reissu millä oon koskaan ollu. Miehet katteli jopa 10-viotiasta siskoa silmät kiiluen, kaupungissa oli enemmän kesken jätettyjä rakennuksia pelkillä betonikehikoilla, ilman seiniä tai jotkut ilman kattoakin, kuin valmiita ja ne valmiitkin tosi ränsistyneitä. Hotellin sisäänkäynti kulki metallinpaljastimen läpi, jota valvo kiväärillä varustettu vartija. Kaupustelijat ei jääny hotellin ulkopuolelle vaan oli saanu ostettua kojuja myös hotellin alueelta. Liha oli aina jotain lammasta tms suomalaisille vieraampaa, josta itse en pitänyt yhtään. Hotellin ranta oltiin eristetty vesialue mukaanlukien muurilla, eikä hotellin ulkopuolella ollut kiva kulkea. Oli jotenkin tosi turvaton olo kulkea edes taksilla. Ainakaan perhelomalle en siis sinne menisi, enkä itse kyllä muutenkaan enää lähde, eiköhän ole nähty tuo.

Toinen paikka missä naisena oli aika vaikeaa oli Gambia. Miehet tulivat vähän väliä ehdottelemaan että ”hei asun tässä lähellä” ja olivat valmiita olemaan mun gambialaisia poikaystäviä eikä monille riittänyt, että sanoin monta kertaa perusteluiden kera, ettei kiinnosta. Joka kerta ahdisti kävellä niiden paikkojen ohi, missä tiesin törmääväni kyseisiin miehiin.

Gambiassa oli kuitenkin myös paljon hyvää ja paikallisessa kylässä käyminen oli uskomattoman hieno ja silmiä avaava kokemus.

Anonyymi kirjoitti...

Mä allekirjoitan kaiken Manillasta! 3 yötä kaupungissa riittivät. En tule myöskään koskaan enää käyttämään ko kaupungin lentokenttää. En voi sanoa että palvelu siellä oli paskaa, sitä ei siis ollut. Lainkaan. Ylipäänsä markkinatalous tuntui olevan kovin vieras käsite. Siis se että matkailijoille yritettäisiin vaikka myydä jotain. Mitä tahansa. Parin kolmen tunnin jonotuksessa olis voinu esim.juoma tippua. Just ja just.

Joonas kirjoitti...

KÄÄK muillakin mieltä lämmittäviä Manila kokemuksia :D

Mä oon joskus pienenä käynyt Shar el Sheikissä, Egyptissä ja siitä on jäänyt tosi lämpimät muistot. En kylläkään ehkä enään matkustaisi SeS tai Hurghadaan. Kylläkin Egypti kiinnostaa ja erityisesti Punainen meri, joka on uskomattoman kaunis.

Gambia kiinnostaa kanssa!

Miehenä matkustaminen monissa maissa on todella erilaista kuin naisena niin varmasti vaikuttaa henkilökohtaisiin kokemuksiin. Harmi.

Anonyymi kirjoitti...

Nadi, Fidzi - never again. Aivan erikoinen kaupunki - seuraavan kerran suoraan pikkusaarille! Viimeksi tehtiin se virhe, et maksettiin 3 yötä (!!!) Nadissa ennen saarihyppelylle lähtöä.