image1

Suomisnäpin oma filosofi.

Perhosia mahanpohjassa - Mitäköhän seuraavaksi?



”Reissatessa huomaa parhaiten matkan etenemisen. Sen, kuinka asiat elämässä menee aina eteenpäin. Haluttiin tai ei.

Se mihin suuntaan tai mitä vauhtia elämä kulkee, ei aina ole meidän omissa käsissä. Niissä hetkissä, kun emme pysty vaikuttamaan matkantekoon, on syytä hyväksyä tosi asiat ja vaikuttaa niihin asioihin, joihin pystymme vaikuttamaan.

Tulisi muistaa päästää asioista irti, jotka hidastavat matkantekoa. Poistua tiloista, jotka vievät sinua väärään suuntaan.

Aika lyhyt aika me tätä matkaa kuitenkin täällä tehdään. Sen takia onkin tärkeää valita matkakohteet tarkkaan. Miettiä, miksi. Miksi haluan tähän suuntaan?

Toinen tärkeä huomio on matkaseuralaiset. Löytää ympärille ne tyypit, jotka ovat oikeasti hyviä tyyppejä. Tyyppejä, jotka ovat fiksumpia, hauskempia tai kauniimpia kuin sinä. Silloin olet varmasti oikeassa seurassa.

Yksi matka tulkoon jälleen kerran päätökseensä. Se on myönnettävä. On aika pakata kimpsut ja kampsut, siirtyä portille ja katsoa seuraavaa kohdetta.”







Näin kirjoitin reilu vuosi sitten. Yksi matka tuli silloin päätökseensä. Kylläkin hyvin erilainen mitä tämä reissu oli. Nyt olen Bangkokin lentokentällä, kotimatkalla. Mietin menneitä kuukausia. Kulunutta vuotta.

Säännöllisen väliajoin on hyvä kurkata peruutuspeiliin ja katsoa sitä matkaa, jonka olemme kulkeneet. Reflektoida mennyttä. Ymmärtää, kuinka asiat ovat ajan saatossa muuttuneet. Kuinka minä olen muuttunut. Sitä sokaistuu helposti omaan tekemiseen ja ruoskii itseään turhaan. Unohtaa, mistä on lähdetty liikenteeseen.






Jälleen kerran yksi matka tulee päätökseensä. Tällä kertaa kuitenkin aivan eri tunnelmissa. Ei ole tarvetta katsoa seuraavaa kohdetta, vaan suunta on kirkkaana mielessä. Tai kirkkaana ja kirkkaana. Mielessä kuitenkin. Tulevaisuus näyttää juuri sille, millaiseksi olen maalannut sen mielessäni. Toki pensselin vedot eivät ole vielä kovinkaan tarkkoja. Hahmotelmia ja paljon eri sävyjä on mielessä.

Ympärilläni on myös paljon hyviä tyyppejä. Pääsen toteuttamaan itseäni ympäristössä, joka on turvallinen ja antaa luvan kokeilla siipiäni. Samalla olen oppinut sanomaan ääneen sen, mitä haluan ja mitä en halua ottaa mukaani edellisiltä matkalta. Se on uutta minulle, siis turhista, matkaa hiertävistä asioista luopuminen. Ehkä se on yksi niistä asioista, joita tuo alun teksti opetti minulle.

 Mahan pohjassa on kylläkin pieni jännityksen tunne: Mitäköhän tästä kaikesta jälleen kerran seuraa?

Jaa tää juttu:

Kysy tai kommentoi. Jutellaan.

0 kommenttia: