image1

Suomisnäpin oma filosofi.

This is New Zealand! - Ainakin 5 vinkkiä Uuteen-Seelantiin


Huipensin Uuden-Seelannin road trippini kaupunkiin, joka on ehdoton suosikkini kaikista, Welly Wellington. Kaupunki, jonka sielu sykkii taidetta ja arkkitehtuuri on sekoitus kaikkea. Aivan kaikkea. Kaduilta löytyy tusina vierailun arvoisia vintage-kauppoja, joiden syleilyyn meikäläinen ainakin uppoutui useiden tuntien ajaksi. Maori-kulttuuri on myöskin tuotu lähelle ihmisiä erilaisten nähtävyyksien kautta. Kaupungin sydän on yksi Uuden-Seelannin ehdottomista vierailun arvoisista kohteista, kansallismuseo Te Papa. 

Wellingtonin suosituimpia turistijuttuja ovat kahvilat. Viikko ei riittäisi millään niiden läpikäymiseen. Flat white on oma ehdoton killeri! Päiväbudjetista noin puolet meni Wellingtonissa kahviloiden tarjonnan läpikäymiseen. Uudesta-Seelannista ei niinkään löydy ravintolakulttuuria tai tunnistettavaa keittiömaailmaa, mutta kahvilakulttuuri on sitäkin rikkaampi ja monipuolisempi. Jopa soijamaito oli löytänyt paikkansa kahviloihin. Lihasta ja maidontuotannosta tunnettu Uusi-Seelanti on nimittäin valovuoden jäljessä kasvis-vegaanisuosiota. Ehkä vielä joku päivä nyhtökaurakin näkee päivänvalon Uudessa-Seelannissa.











No se Wellystä tällä kertaa. Mitä on sitten hyvä tietää, jos suunnittelet reissua Uuteen-Seelantiin?

Uuteen-Seelantiin kannattaa tosiaan varata vähintäänkin 3-4 viikkoa aikaa. Auto, henkilöauto tai camper van, mahdollistaa todella paljon asioita tässä eksoottisessa saarivaltiossa. Liikkuminen on suht hidasta, johtuen korkeuseroista ja harvasta tieverkostosta. Bussilla pääsee kanssa liikkumaan ja ilmeisesti jossain määrin myös junalla mutten ole koskaan tavannut ketään, joka olisi A) matkustanut junalla Uudessa-Seelannissa tai B) saatikka nähnyt junaa. Liftaaminen on kanssa suosittua ja turvallista. Itse ajaminen on yhtä ilotulitusta jatkuvasti. Maisemat jaksavat yllättää päivästä toiseen. Juurikin luulit nähneesi kaiken, mutkan takaa paljastuu jotain vieläkin ihmeellisempää. Toki reissuähky voi iskeä aika nopeasti, jos matkustustahti on tiukka. Jos olet kuukauden verran Uudessa-Seelannissa, suosittelen ottamaan vain toisen saarista haltuun. Saarien välillä liikennöi lautat. Suosittelen varaamaan paikan lautasta hyvissä ajoin. Ja note to myself: muista ottaa kansainvälinen ajokortti mukaan.












Maa elää ja hengittää turismista. Turismi on kylläkin hyvin erilaista mitä esimerkiksi Aasiassa on totuttu näkemään. Jos Aasiassa bongaat eläkeläisen hostellissa, soita meikälle, tarjoan kahvit. Jos taas et bongaa eläkeläistä Uudessa-Seelannissa hostellista, soita jälleen kerran meikälle, lupaan tarjota kahvit pullan kera. Uudessa-Seelannissa back packereiden moninaisuus lämmittää mieltä. Jos kesken pidemmän reissun tulee äitiä tai isää ikävä, löytyy aina hostellin, motellin tai camping-alueen ruokalasta yksi koti-ikävää lievittävä turvallinen vanhus, jonka tarinoita kuuntelee mielellään. Turistien yhteisöllisyys on jotain erilaista, mihin en ole muualla vielä törmännyt. Tämä voi toki johtua siitä, että aika monella on selkeitä yhteisiä intressejä jaettavana, jolloin yhteenkuuluvuudentunne syntyy helpommin. Sekä yhteiset tilat, kuten camper-alueiden keittiöt, ovat luonnollisia ympäristöjä törmäyttää toisilleen tuntemattomia ihmisiä. Uudessa-Seelannissa jos meinaa budjetissa pysyä, suosittelen opettelemaan muutaman reseptin ennen reissuun lähtöä. Liikenteessä voit huomata pienen vastakkainasettelun paikallisten ja turistien kesken, sillä töötti laulaa huolella, jos olet oman elämäsi ”olen johtanut liikennettä”-autoilija. Tähän kaipaisi molemmilta osapuolilta hieman malttia ja ymmärrystä.

Päiväbudjetti on suurilta osin riippuvainen majoitusmuodosta. Hostelleissa sänky oli halvimmillaan 15€ hujakoilla mutta saattoi helposti nousta 30€. Camper vani –paikat ovat melkein puolet halvempia, jos autosi taipuu yöpymiseen. Bensaa kuuluu normaalia enemmän, sillä tieverkosto tarjoaa korkeita mäkiä ja paljon mutkia. PAK´nSAVE-ruokakauppaketju on todellisten penninvenyttäjien unelma. Ilmaista päiväohjelmaa riittää Uudessa-Seelannissa vaellusten ja kaupunkikierrosten parissa mutta jos satut esimerkiksi Queenstowniin, suosittelen venyttämään budjettia Benjin tai laskuvarjohypyn verran.




Tässä vielä viisi vinkkiä, joita et ehkä oleta kohtaavasi Uudessa-Seelannissa

1. Alkoholilainsäädäntö tuntuu olevan tiukempi kuin Arkadianmäellä laadittu, nimittäin papereita kysyttiin melkein joka kerta, jopa seurueemme vanhimmalta. Suomalainen ajokortti ei kelpaa todistukseksi, vaan passi tulee olla matkassa.

2. Ehkä se yksi tärkeimmistä nykypäivän infrastruktuurista, langaton netti, on osassa Uutta-Seelantia yhtä utopinen käsitys kuin aurinkoinen juhannus Suomessa. Välillä tuntui, että mitä pienempi mesta, sitä toimivampi netti. Langaton netti on myöskin monessa paikkaa maksullinen. Suurimmassa osaa majapaikoista, jossa yövyin, netti sisältyi nimellisesti hintaan. Kylläkin dataa riitti pelkän Facebookin avaamiseen ja sekin operaatio otti oluen verran aikaa. Jotenkin uskomatonta, että noin kehittynyt valtio, on noin jäljessä perusinfran kanssa. 

3. Paikallinen englanti, noh miten sitä nyt kuvaisi. Jopa Porin murre on ymmärrettävämpää kuin kiivien englanti. ”Tots” ja ”heeps” tulivat tutuiksi hetkessä, mutta kaikki muu meni yli hilseen. ”I beg your pardon” (vahvalla brittiaksentilla sanottuna) on hyvä opetella sanavarastoon. Sekä kuninkaallinen tervehdys voi tehdä vaikutuksen paikallisiin. ;)








4. Meille Suomessa tuttuun ja turvalliseen kesäiseen moottoritienäkyyn, eli virtsaamiseen tienvarressa, et tule kohtaamaan Uudessa-Seelannissa. Tai ainakaan kovinkaan usein, sillä se on kielletty maassa. En tiedä onko sitä lakiin sidottu, mutta aika vahvasti moni sitä tuntuu velvoittavan. Luonto on aika lailla kaikki kaikessa Uudessa-Seelannissa, jota tulee kunnioittaa. Vaikkakin niin paikalliset kuin turistitkin ovat sitä vuosien saatossa tietämättään tuhonneetkin. Yllätyin kuinka paljon paikalliset dissasivat omiaan juurikin luonnon turmelemisesta. Tietoisuus luonnonsuojelusta on ilmeisestikin aika vähäistä ja esimerkiksi metsänhoitoon on nyt vasta kiinnitetty huomiota ja alettu istuttamaan uusia metsiä. 

5. Välillä tuntuu kuin olisi aikamatkustanut 20-30 vuotta taaksepäin. Niin rakkaitta kuin kiivit ovatkin, ovat he tietyissä asioissa jumittuneina esihistoriaan. Jos Suomi oli vielä 2000-luvulla esimerkiksi muodissa tai musiikissa jäljessä muuhun Eurooppaan nähden, niin vielä Internet-aikakaudellakin Uusi-Seelanti tuntuu elävän tuota 90-luvun loppua. Lankapuhelimet, kasvis/vegaanivaihtoehtojen olematon tarjonta, takatukat, suhtautuminen ilmastonmuutokseen ja ovat muutamia esimerkkejä.
















Ah, jos jotain maailman kolkkaa voin suositella, niin Uutta-Seelantia.

PS. "No no no, no!" Alla meikän synttärilahjabenji. Ai, että! Kiitos ystävät ja perhe!

Jaa tää juttu:

Kysy tai kommentoi. Jutellaan.

0 kommenttia: